Äitini on ollut TOOOOSI laiska hän ei ole viittinyt tulla kirjoittamaan minun kuulumisiani vaikka koneella (tai jollain lättänällä jutulla) on ollutkin.
Minulle kuuluu hyvää, rohisen kuin pieni possu ja olen aina iloinen sekä hymyileväinen kun minuun katsotaan. Olen kohta jo puoli vuotias.
Olen oppinut kääntymään selältä mahalleni ja tätä teen jatkuvasti - hermostun helpost imahallani kun en pääse liikkeelle. Liikun myös viisarina selälläni paljon, näin saan uutta näkökulmaa ympärilleni.
Äiti ei ole edes muistanut ottaa minusta kk kuvia - noh, onneksi sentään joskus kuvailee minua, vaikken niinkään välitä niistä kuvien otoista.
Olen kova jokeltelmaan, kun innostun minulta ei kyllä saa suunvuoroa, kuuntelen kyllä kun minulle jutellaan ja vastaan osaamiseni mukaan - kukaan vaan ei taida tajuta minua.
Kävin pari kertaa semmoisen hauskan tädin luona - se naureskeli ja jutteli minulle iloisesti, nyt ei tarvitse enää mennä - äiti sanoi että menemme uudelleen jos en opi liikkumaan molempia puolia käyttäen, en tosin tiedä mitä äiti sillä tarkoittaa - käytänhän minä molempia puolia :)
Joku setä tutki silmiänikin - niissä ei ollut mitään vikaa - vaikka äiti kyllä huomaa että toinen silmäni välillä on "hidas".
Tässä vielä nyt muutama kuva.
Oikein ihanaa kevättä!
Terveisin, RölliPoika Pulla Möhkö
 |
| bumbossa istumisen testaus |
.jpg) |
| 3.3.2015 |
 |
| 5kk kuvatus |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti